Piippola

Piippolan kirkko on puinen ristikirkko. Sen rakentaminen alkoi  jo ennen saarnahuonekunnan perustamista. Useiden vuosien työn jälkeen kirkko valmistui Simo Jylkän johdolla 1769. Kirkko vihittiin käyttöön uudenvuodenpäivänä 1770, jolloin kirkko sai nimekseen Magdalenan kirkko silloisen kruununprinsessan mukaan.

Alun perin kirkko rakennettiin niin suureksi, että seurakuntalaiset mahtuisivat kerralla kirkkoon – istumapaikkoja on 600. Piippolan kirkossa on tehty suuria korjauksia toista kymmentä. Vuonna 1888 kirkon loivakaariset ovet ja ikkunat

saivat goottilaisen muodon. Myös ulkoasu muuttui ratkaisevasti, minkä vuoksi kirkkoa ei aina uskota Simo Jylkän työksi.

Vuosien 1999–2000 korjausten yhteydessä saarnastuolissa olleet Mikael Toppeliuksen maalaukset restauroitiin alkuperäiseen vuoden 1779 asuun. Vuonna 2004 saarnastuolin yhteyteen saatiin kaikukatoksen koristeet: kahdeksankulmainen koristeosa, jossa karitsa lippuineen. Lisäksi  tiimalasi telineineen ja puinen kukko.

Kirkon tapulissa, joka on kirkon ikäinen, on kirkkomuseo.

Piippolan kirkko on myös tiekirkko. Lisää tiekirkoista voit lukea klikkaamalla tästä.

Rantsila

Rantsilan 1785 valmistuneen kirkon on suunnitellut Simon Jylkkä. Kirkko on tasavartinen ristikirkko ja esimerkki 1700-luvulle tyypillisestä puukirkkoarkkitehtuurista. Kahdella kellolla varustettu tapuli on siirretty vanhan kirkon vierestä, joten se on kirkkoa vanhempi.

Rantsilan kirkossa ovat taideaarteena aikansa kuuluisimman kirkkomaalarin Mikael Toppeliuksen maalaukset. Toppeliuksen kädenjälki näkyy urkuparvella ja saarnastuolissa, mutta suurin työ on alttariseinän kokoinen triptyykki, jonka osat ovat ”Getsemane”,

”Jeesus ristillä” ja ”Jeesus nousee haudastaan”. Vuonna 1788 valmistunutta maalausta pidetään eräänä Toppeliuksen parhaista teoksista.

Rantsilan kirkon 200-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistiin 1985 Risto Vilmusenahon historiateos "Rantsilan seurakunnan kirkko 200 vuotta" (ISBN 951-99672-9-X)

Kestilä

Kestilän kirkon rakennustyöt aloitettiin maaliskuussa 1854. Rakennustöitä johti Mikko Karjalahti Haapajärveltä, itseoppinut kirkonrakentaja, jonka monista kirkoista Kestilä on ensimmäinen.

Kesäkuussa 1856 toimitetussa katselmuksessa kirkon ja kellotapulin todettiin olevan täydessä kunnossa. Perttulinpäivänä 24.8.1856 Piippolan kirkkoherra Wilhelm Österbladh vihki kirkon käyttöön.

Kestilän kirkko on ristikirkko, mutta epätavallisesti toteutettuna: Sen pituus on 35,40 m, leveys 18,88 m eli vain vähän runsas

puolet pituudesta, pohjois- ja eteläristit ovat siis lyhyet. Näin on saatu aikaan se, että kaikki penkit ovat samaan suuntaan, alttaria kohti, eikä kenenkään tarvitse kipeyttää niskaansa. Korkeus räystääseen on 8.85 m ja tapulin korkeus 35,40 m.

Kestilän kirkon 150-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 2006 julkaistiin Tapio Leinosen historiateos "Kirkosta ja kirkon juurelta" (ISBN: 952-92-0661-5)

Pulkkila

Pulkkilan kirkkotarhassa sijaitsee harvinaislaatuinen yhdistelmä: kahden kuulun arkkitehdin suunnittelemat eri-ikäiset tapuli ja kirkko. Tapulin on suunnitellut C.J. Engel, ja se on valmistunut 1843. Tapuli on 36 m korkea ja siinä on kaksi kelloa. Tasavartinen ristikirkko on puolestaan Josef Stenbäckin suunnittelema, ja se valmistui 1908. Kirkon tyylissä on niin kansallisromantiikan kuin jugendinkin piirteitä. Rakennusmestarina oli Jaakko Jäväjä Haapajärveltä.

Kirkon historiaa lähemmin 2006 julkaistussa juhlakirjassa "Pulkkilan seurakunta 100 vuotta" (ISBN: 952-92-1053-1)
 

Pulkkilan kirkko on myös tiekirkko. Lisää tiekirkoista voit lukea klikkaamalla tästä.

Pyhäntä

Pyhännän tornillinen pitkäkirkko edustaa harvinaista kalevalaisen kansallisromanttista jugendia. Kirkkoon ei kuulu erillistä tapulia, vaan kellot ovat sisäänkäynnin yläpuolella olevassa kellotornissa.

Kirkko on rakennettu 1907–1909 ja sen on suunnitellut arkkitehti W.A. Tötterström. Rakennusmestarina toimi Jaakko Jäväjä. Kuopion piispa Koskimies vihki rakennuksen 1908 "Kristillisen veljeyden kirkoksi". 
 

Pyhännän kirkko on myös tiekirkko. Lisää tiekirkoista voit lukea klikkaamalla tästä.